Olen viimeisen viikon aikana osallistunut kahteen mielenkiintoiseen tapaamiseen. Toisessa pohdittiin teknologiasektorin uusia työllistämismahdollisuuksia Nokian jälkeen. Toisessa ideoitiin musiikintekijän menestyspolkua. Yhteistä näille molemmille on se, että julkisella ja kunnallishallinnolla on tärkeä rooli mahdollistaa asioita. Hyvinä aikoina julkinen talous toimii taustalla työelämän kehittyessä omaan tahtiinsa ja omien lainalaisuuksien mukaisesti. Kireinä aikoina julkisen hallinnon on otettava vahvempi rooli ja tultava aktiivisemmin mukaan luomaan uusia työpaikkoja menetettyjen mahdollisuuksien sijaan.

Olemme löytäneet itsemme syvästä murroksesta. Tässä ei ole mitään ennen kuulematonta. Vastaavia hetkiä elettiin -90 luvun alkupuolella, jolloin viimeksi yhteiskuntaa ravisteltiin vähintään yhtä kovasti. Silloin kasvun veturiksi löytyi teknologiasektori. Sektori, jota nyt joudutaan uudistamaan kovalla kädellä (kuntatalouden ohella). Mistä siis uusia kasvun ituja? Musiikkisektorilla on paljon mahdollisuuksia. Taantuma ajaa pirstaloitunutta kenttää puhaltamaan yhteen hiileen – ja mielenkiintoisia avauksia tullaan varmasti tekemään lähiaikoina (ja vuosina). Teknologiasektorilla kännykkämarkkinoiden tultua omaan saturaatiopisteeseensä, joudutaan miettimään uusia aloja, joilla teknologia voi muuttua jälleen uusiksi mahdollisuuksiksi. Näistä on mainittu ainakin terveydenhuoltosektori (hyvässä ja pahassa) ja koulutussektori (myös).

Mitä tässä taas Vantaalle tuomisina? Mitä kaupungin pitäisi tästä oppia? Paljonkin. Mistä löytyvät ne Vantaan kasvun ytimet? Meillähän on paljon pienyrittäjyyttä, kansainvälinen lentokenttä, ympäristöteknologian osaamista, kauppakeskittymiä, maaseutua, työntekijöitä jne. Mistä löytyy uusi innostava, eteenpäin rohkeasti katsova tulevaisuus Vantaalle? Hyvä blogini lukija, kerro mielipiteesi! Lupaan kertoa myös oman näkemykseni…

Työkokouksessa Brysselissä 13.9.2012

Kävin viime viikolla taas tapaamassa kollegoja Brysselissä. Toimin asiantuntijana kolmessa työryhmässä. Tällä viikolla vuorossa oli eurooppalaisen aikuiskoulutuksen laatu. Pohdimme aikuiskoulutuksen parissa työskentelevän henkilöstön laatua, laadun varmistamisen mekanismeja sekä laatua kuvaavia indikaattoreita. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että halutaan kehittää menettelyitä ja politiikkasuosituksia, joilla voidaan varmistaa eurooppalaisten aikuiskoulutuspalvelujen laatu.

Onko tässä mitään opittavaa Vantaalle? Varmasti. Vantaa on ulkoistanut edelläkävijänä palveluiden tuotantoa yksityisille toimijoille. Valitettavasti silloin kun palautetta toiminnasta saadaan, on kyseessä yleensä palvelun tarjoajan toiminnan laadussa esiintyvät epäkohdat. Hyvin mietityt prosessit, kattavat sopimukset, johon on kuvattu edellytetyt palvelukuvaukset ja ennakkoehdot palvelun tarjoajan osaamisesta ovat tarpeen. Lisäksi on syytä sopia palvelujen laatutason mittaamisesta, palvelutasosta ja toiminnan raportoimisesta palvelun hankkijalle eli Vantaan kaupungille. Tällöin päästään monipuoliseen palvelujen tarjontaan, jossa palvelut näyttäytyvät asiakkaille eli vantaalaisille toimivilta, sujuvilta ja vaivattomilta. Sujuva ulkoistus vaatii ulkoistajalta itseltään paljon osaamista. On syytä varmistaa, että kaupungilla on käytettävissä tämäntyyppistäkin korkeaa osaamista.

Palvelujen ulkoistaminen ei ole itsetarkoitus. Kaikkea toimintaa ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista tuottaa itse, jos sen voi edullisemmin ja paremmin tuottaa joku muu. Palvelutuotannossa on hyvä pyrkiä toimittajaneutraaliin lähestymistapaan. Kunhan palvelutaso pysyy hyvänä, on sama kuka palvelun loppukädessä tuottaa. Lisäämällä seudullista yhteistyötä, saadaa riittävästi kilpailua palvelun tarjoajien välille, jotta Vantaalla on monopolien sijaan aitoja vaihtoehtoja myös tuottajien suhteen. Jyvät erottuvat akanoista.

Luin tänään  (31.8.2012) Katja Kuokkasen kolumnin Helsingin Sanomista. Juttu oli otsikoitu ”Vantaalla ei ole varaa löysään vaaliläppään”. Tästä olen samaa mieltä. Vantaa on valitettavasti kriisikunta (Suomen velkaisin suurkaupunki) ja kriisin ratkaisemiseksi tarvitaan kriisijohtamista. Kriisitä selvitään vain, jos nykyisistä menoista voidaan leikata turhat kuluerät pois JA samaan aikaan kasvattamaan tulorahoitusta ja luomaan edellytyksiä kestävälle kasvulle. Kamreeritalous tarkoittaa vain ensimmäisen ehdon toteuttamista. Tätä en halua. Tämä tuli toki mieleeni, kun luin Vantaan velkaohjelman esittelyn uutisointia ja seuratessa siitä käytyä keskustelua kevään ja kesän mittaan.

Lyhyestä jutusta löytyi monta asiaa, josta on syytä olla aidosti huolissaan.

1. Vantaan käyttötaloudesta vähennetään mm. 40 miljoonaa euroa kolmessa vuodessa ja investointien määrää vähennetään alle 100 miljoonaan. Toivotaan, että virkakoneisto löytää aidosti leikattavat kohteet – ja että savotta ei ole jaettu tyylillä ’juustohöylätään tasaisesti kaikkea liikkuvaa’.

2. Antti Lindtman varoitteli, että ”nyt ei ole varaa löysiin puheisiin” ja, että ”äänestäjien kuluttajansuojan kannalta on suoraselkäistä kertoa ennen vaaleja, mitä on edessä.” Tätä samaa viestiä on kerrottu jo toista vuotta. Myös Antti voisi kertoa MITÄ oikeasti on edessä ja tuoda keskusteluun valtuuston puheenjohtajana ja säästökeskusteluja läheltä seuraavana aitoja vaihtoehtoja Vantaan lähivuosien tulevista painotuksista – Olemme moneen kertaan kuuleet puheet säästettävien eurojen määrästä. Nykyluvuillahan päästään vasta tilanteeseen jossa velkaantuminen pysähtyy, mutta ei alene…  Mistä turvaverkoista pidetään jatkossakin hyvää huolta ja miten investoinneilla priorisoidaan mahdollisimman nopeasti tuottavat uudet tuotot? Hitaan tuoton investoinnit joutavat odotuslistalle.

3. Vanha valtuusto on käsitellyt keväästä lähtien säästöohjelmaa ja on päässyt pikkuhiljaa sen sisälle. On  kohtalokasta – suorastaan edesvastuutonta siirtää vaikeiden ratkaisujen teko uudelle valtuustolle. Näin on kuitenkin suunniteltu. Valmistelun päättömyydestä ja päätöksenteon pakoilusta kertoo se, että vaihtoehtona on väläytelty vaihtoehtoa jossa uusi valtuusto kokoontuisi keskustelemaan velkaohjelman ratkaisuista jo heti vaalipäivää seuraavana maanantaina.

Jos, ja kuten pahalta (ja yhtä huonolta vaihtoehdolta) näyttää, vuoden 2013 budjettiratkaisuista päätetään lokakuussa valtuuston ensimmäisessä kokouksessa, viikon kuluttua vaaleista. Mitä mahdollisuuksia uudella valtuutetulla on paneutua erittäin laajaan ja pitälle valmisteltuun pakettiin alle viikossa? Omaan kokemukseeni perustuen; ei mitään. Toivottavasti Nenosella on koko viikko putsattuna kalenteristaan uusien valtuutettujen neuvontaan – koko kokonaisuuden ja sen osien läpikäymiseksi – ja vain sen takia että nykyinen valtuusto ei tee päätöksiä ennen valtuustokauden päättymistä. 

Kriisijohtamiseen kuuluu, että päätöksiä tehdään silloin kun niitä pitää tehdä. Nykyinen valtuusto päättäköön – vaikka jo ensi maanantaina.

Nyt uutta valtuustoa ollaan vaarallisesti petaamassa puun ja kuoren väliin tekemään päätöksiä, joita se ei ole itse valmistellut ja joihin se sitoo kätensä koko tulevaksi kaudeksi (ja pidemmäksikin aikaa). 

Kirjoitin viime talvena Vantaan Sanomiin lyhyen mielipidekirjoituksen Vantaan juna-asemien liepeiden vähäisistä pysäköintimahdollisuuksista. Käytän mielelläni joukkoliikennettä Helsingin keskustaan töihin mennessäni. Jotta arki sujuu ja poika saadaan ajoissa päiväkotiin, on auton käyttö alkumatkasta välttämätöntä. Siitä siirryn mielelläni jatkamaan matkaa junalla JOS käytössä vain olisi riittävästi pysäköintitilaa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin kurvalla Myyrmäki – Martinlaakso – Louhela asemien seuduilla ja etsiä tyhjää paikkaa, johon auton saisi pysäköityä päiväksi. Kaikkein joustavimmaksi on osoittautunut vaihtoehto, jossa ajan Helsingin puolelle Haagaan – ja pysäköintitila löytyy Helsinki on hoitanut asemien liityntäpysäköintimahdollisuudet paremmin kuin Vantaa. Piste Helsingille.

Toki tilanne on hieman helpottunut, Martinlaakson uuden ostoskeskuksen myötä. Ylätasanteelta löytyy maksutonta P-tilaa liityntäpysäköijille. Hyvä niin, ja puoli pistettä Vantaalle.

Vantaalla on nyt syksyllä uudistettu bussiliikenteeen aikatauluja. Uudistuksen pontimena oli, että busseja kulkisi jatkossa tasaisemmin välein. Omalta osaltani ihmettelen uudistuksen onnistumista. Ennen bussit 451 ja 474 kulkivat pysäkkimme ohi 2 minuutin välein – loppumatkasta peräkkäin. Turhauttavaa. Jos niistä myöhästyi, seuraavaa bussia sai sitten odottaa 15 minuuttia.

Nyt uusien aikataulujen myötä bussit 451 ja 474 tulevat aamulla (7:15) SAMAAN aikaan pysäkillemme. Lisäksi minuutin kuluttua (7:16) kulkee 45K, joka syöttää liikennettä Myyrmäen asemalle. Testasin eilen tätä bussi-juna yhteyttä ja totesin töihin saapuessani, että tälläkin yhteydellä olen töissä minuutilleen samaan aikaan kuin edellä mainituilla busseilla kulkiessani (kellokortin leimauksesta päätellen) :). Kysynpä vain, onko uudistus ollut vieläkään onnistunut, ja paljonko sen suunnitteluun on käytetty rahaa ja ruutia. Hyvä tahto ei tarkoita aina samaa kuin hyvä toteutus.

Pääkaupunkiseudulla pitäisi aidosti päästä yhteen seudulliseen joukkoliikenteen suunnittelu-, päätöksenteko- ja toteutusmalliin sen sijaan, että jokainen seutukunta, mm. Vantaa tekee omia osaratkaisujaan. Tästä hyvä esimerkki oli matkalippujen uusi hinoittelumalli. Helsingin ja Vantaan päättäjiltä kului kuulemma vuosi päättää, että Vantaan jakava vyöhyke kulkee kehä III:lla eikä Helsinki-Vantaan rajalla – kun molemmat (Espoo toki vielä omanaan) sorvasivat omia hinnoittelumallejaan vain omista lähtökohdistaan. Jo tavallinen kaupunkilaisjärkikin sanoo, että kaupunkien rajojen sijaan luontevin tapa luoda maksuportaita on liikenneväylien rajojen mukaan (ts. Kehä I ja Kehä III). Päätöksenteko tällaisissa näyttää vain olevan nykymalleilla liian monitahoista. Yksinkertaistetaan tätä.

Puutarhan hoidossa sato kylvetään keväällä, osa jo edellisenä syksynä. Hyvällä hoidolla kylvön ja sadonkorjuun välillä sato on valmis aikanaan heinä-elokuussa.

Myös politiikassa menestyy, jos käyttää riittävästi aikaa asioihin perehtymiseen ja antaa esittelijöille tukea asioiden valmistelun aikana. Vasta sitten voidaan nauttia viisaista päätöksistä.

Tänä päivänä tapaa liian usein sivusta huutelevia poliitikkoja, jotka lähinnä reagoivat, räyhäävät ja sotkevat tahtomattaankin asioita. Vantaalla tarvitaan nyt parempaa asioiden valmistelua ja kauas kantavia päätöksiä.

Äänestä ja vaikuta vaaleissa.

Kääritään hihat ja ryhdytään töihin.

Tämä on Jouni Kangasniemen poliittinen blogi. Olen ehdolla Vantaan kaupungin valtuustoon kunnallisvaaleissa 2012. Puolueeni on Kokoomus. Olen koulutettujen Vantaalaisten asialla.

Tulen keskittymään valtuustotyössä, seuraaviin asioihin:

1. koulutuksen ja varhaiskasvatuksen hyvään asioiden hoitoon Vantaalla. On voitava luottaa siihen, että myös lapsillemme ja nuorille on annettavissa hyvät eväät elämään – rankkojen säästöjen vaikutusten sijaan.

2. Kaupungin talouden tervehdyttämiseen niin, että saamme aikaan todellisia ja kestäviä säästöjä. Samaan teemaan kuuluu myös päätöksenteon avoimuuden lisääminen.

3. Pääkaupunkiseudulla harjoitettavaan yhteistyöhön. Kannatan nykyistä syvempää seudullista yhteistyötä palvelujen tuotannossa sekä hallinnon rakenteiden uudelleen järjestämistä, viimekädessä myös yhdistämistä.

Kuullaan netissä ja toreilla 🙂

Tässä blogissa esitetyt mielipiteeni edustavat puhtaasti henkilökohtaisia kantojani ja tuntojani. Jos lainaat jotain sanomaani tai kirjoittamaani, niin muistathan mainitan alkuperäisen lähteen (tämä blogi tms.).

Homekoulujen korjauksen lykkääminen on kuin hölmöläisten sängynpeitteen ompelemista. Kun päältä leikataan ja alle lisätään, ei saada mitään kestävää aikaan. Homekoulujen korjauksen siirtäminen lisää painetta sairauspoissaolojen kasvamiselle, työpaikka viihtymättömyydelle ja vakavien sairastumisten kierteeseen. Ongelmat on syytä tunnustaa ja hoitaa ne pois päiväjärjestyksestä. On kohtuutonta pelata säästörulettia nuorten ja opettajien terveydellä.

Lisää homekouluista maikkarin netissä (täydennys 12.8.2012): http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/08/1596488/homekoulut-yleinen-vitsaus—monen-lukukausi-alkaa-parakeissa

Kerro huolesi!