Luin tänään  (31.8.2012) Katja Kuokkasen kolumnin Helsingin Sanomista. Juttu oli otsikoitu ”Vantaalla ei ole varaa löysään vaaliläppään”. Tästä olen samaa mieltä. Vantaa on valitettavasti kriisikunta (Suomen velkaisin suurkaupunki) ja kriisin ratkaisemiseksi tarvitaan kriisijohtamista. Kriisitä selvitään vain, jos nykyisistä menoista voidaan leikata turhat kuluerät pois JA samaan aikaan kasvattamaan tulorahoitusta ja luomaan edellytyksiä kestävälle kasvulle. Kamreeritalous tarkoittaa vain ensimmäisen ehdon toteuttamista. Tätä en halua. Tämä tuli toki mieleeni, kun luin Vantaan velkaohjelman esittelyn uutisointia ja seuratessa siitä käytyä keskustelua kevään ja kesän mittaan.

Lyhyestä jutusta löytyi monta asiaa, josta on syytä olla aidosti huolissaan.

1. Vantaan käyttötaloudesta vähennetään mm. 40 miljoonaa euroa kolmessa vuodessa ja investointien määrää vähennetään alle 100 miljoonaan. Toivotaan, että virkakoneisto löytää aidosti leikattavat kohteet – ja että savotta ei ole jaettu tyylillä ’juustohöylätään tasaisesti kaikkea liikkuvaa’.

2. Antti Lindtman varoitteli, että ”nyt ei ole varaa löysiin puheisiin” ja, että ”äänestäjien kuluttajansuojan kannalta on suoraselkäistä kertoa ennen vaaleja, mitä on edessä.” Tätä samaa viestiä on kerrottu jo toista vuotta. Myös Antti voisi kertoa MITÄ oikeasti on edessä ja tuoda keskusteluun valtuuston puheenjohtajana ja säästökeskusteluja läheltä seuraavana aitoja vaihtoehtoja Vantaan lähivuosien tulevista painotuksista – Olemme moneen kertaan kuuleet puheet säästettävien eurojen määrästä. Nykyluvuillahan päästään vasta tilanteeseen jossa velkaantuminen pysähtyy, mutta ei alene…  Mistä turvaverkoista pidetään jatkossakin hyvää huolta ja miten investoinneilla priorisoidaan mahdollisimman nopeasti tuottavat uudet tuotot? Hitaan tuoton investoinnit joutavat odotuslistalle.

3. Vanha valtuusto on käsitellyt keväästä lähtien säästöohjelmaa ja on päässyt pikkuhiljaa sen sisälle. On  kohtalokasta – suorastaan edesvastuutonta siirtää vaikeiden ratkaisujen teko uudelle valtuustolle. Näin on kuitenkin suunniteltu. Valmistelun päättömyydestä ja päätöksenteon pakoilusta kertoo se, että vaihtoehtona on väläytelty vaihtoehtoa jossa uusi valtuusto kokoontuisi keskustelemaan velkaohjelman ratkaisuista jo heti vaalipäivää seuraavana maanantaina.

Jos, ja kuten pahalta (ja yhtä huonolta vaihtoehdolta) näyttää, vuoden 2013 budjettiratkaisuista päätetään lokakuussa valtuuston ensimmäisessä kokouksessa, viikon kuluttua vaaleista. Mitä mahdollisuuksia uudella valtuutetulla on paneutua erittäin laajaan ja pitälle valmisteltuun pakettiin alle viikossa? Omaan kokemukseeni perustuen; ei mitään. Toivottavasti Nenosella on koko viikko putsattuna kalenteristaan uusien valtuutettujen neuvontaan – koko kokonaisuuden ja sen osien läpikäymiseksi – ja vain sen takia että nykyinen valtuusto ei tee päätöksiä ennen valtuustokauden päättymistä. 

Kriisijohtamiseen kuuluu, että päätöksiä tehdään silloin kun niitä pitää tehdä. Nykyinen valtuusto päättäköön – vaikka jo ensi maanantaina.

Nyt uutta valtuustoa ollaan vaarallisesti petaamassa puun ja kuoren väliin tekemään päätöksiä, joita se ei ole itse valmistellut ja joihin se sitoo kätensä koko tulevaksi kaudeksi (ja pidemmäksikin aikaa).