Minä annan jonka tiedän

Etusivu » Koulutuksen kehittäminen

Koulutuksen kehittäminen

Olen koonnut vuosien saatossa henkilökohtaista suppeaa ”käsikirjastoa”, johon kelpuutan kirjoja, jotka ovat vaikuttaneet eri vuosikymmeninä koulujen toimintakulttuurin muutokseen tai koonneet tiivistetysti yhteen suomalaisen koulutuksen ja kouluhallinnon kehittämistä. Jos käsikirjastostani puuttuu jokin merkkiteos, niin ole ystävällisesti yhteydessä. Täydennän sarjaa mielelläni edelleen.

* * *

Soininen M., Tarjanne A. J. (1915) Handledning vid Inrättanded och förvaltningen av folkolor på landet (5. painos)

  • Kansakoululansäädännön ja ohjeiden perusteet ja selitykset koulutarkastajille. Venäjänvallan aikana ja tsaarin suostumuksella Suomella oli oikeus säätää suomessa annettavaa koulusta koskevat lait ja asetukset.

Pestalozzi J. H (2015) Kuinka Gertrud opettaa lapsiansa

  • Pestalozzin ajattelu vaikuttaa vielä tänäkin päivänä vahvasti suomalaisen koulutuksen sisältöihin. Pestalozzin oppien mukaan koko kansa on ”kasvatuksen avulla kohotettava parempaan taloudelliseen toimeentuloon ja korkeampaan henkiseen tilaan. Ihmistä ei ollut kehitettävä vain tietopuolisesti, vaan myös tunne-elämä oli jalostettava ja käytännöllisistä taidoista pidettävä huolta”. (wikipedia)
  • Elin ensimmäisen vuoteni Pestalozzi -kylässä Sveitsissä, vanhempieni ollessa siellä Suomen Jukola-talossa opettajina. Syntymäpäivänikin sattuu samalle päivälle Pestalozzin kanssa eli 12.5.

Arvo Ylppö (1920) Lastenkamarista kulunpenkille. Leikki- ja kouluikäisen lapsen kehitys, hoito ja kasvatus.

  • Arvo Ylpön Saksassa kirjoittama perusteos suomalaisten lasten terveyden ja kasvatuksen kehittämiseksi. Teos luo pohjan myös koko suomalaisen neuvolajärjestelmän ja koulunkäynnin aloittamisen ajattelulle sekä lasten hyvinvoinnin edistämiselle. ”Ainoalle lapselle leikkikoulu on melkeimpä välttämätön”, ”Työ (leikkikouluissa), tosin tapahtuu huvin muodossa, mutta kun leikin ja kaiken muun ohjaajina ovat erityisen ammattisivistyksen saaneet hoitajat, niin totutetaan lapset samalla myöskin keskittämään ajatuksensa ja työnsä paremmin kuin mitä kotioloissa ylimalkaan on mahdollista”. ”Ylimalkaan voimme kuitenkin sanoa, että 6-7-vuotiaat lapset voivat huoletta aloittaa koulunkäyntinsä.”

Heporauta F.A. (1945) Suomen kansakoululaitoksen historia (2. uusittu painos)

  • Ensimmäinen yritys yhtäjaksoisesti kuvata kansakoululaitoksemme syntyä ja kehitystä. Teos perustuu yksinomaan painettuihin lähetisiin, joista huomattavin osa muodostuu valtiopäivien pöytä- ja asiakirjat vuosien 1863-64 valtiopäivistä viimeiseen yksikamariseen eduskuntaan asti.

Alfred Salmela (1945) Suomen kansakouluhallinnon pääpiirteet

  • Heti toisen maailmansodan jälkeen on tarpeen koota opettajien käyttöön ”tärkeitten eri lakien ja asetusten, valtioneuvoston päätösten, kouluhallituksen kiertokirjeiden sekä korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätösten kautta voimaan saatetut oikeussäännöt.” ”Luulisin, että seminaareissa voitaisiin, ellen sanoisi, tulisi valmistuville opettajille opettaa kirjan pääasiallinen sisältö. Kirja onkin tarkoitettu ensisijaisesti oppikirjaksi .(Tekijä)

Matti Koskenniemi (1953). Opettamisen taito: johdatusta oppi- ja ammatillisten koulujen opettajan työhön.

  • Didaktinen ajattelu on Matti Koskenniemen kirjoituksissa tietynlainen slogan, joka on jäänyt elämään. Sen lähtökohtana on ajatus siitä, että opetustapahtumassa kaikella on jokin didaktinen tarkoitus. Yleisesti ottaen didaktisesta ajattelusta on kysymys silloin, kun opettaja oivaltaa didaktisen tarkoituksen, toimii opetuksen tavoitteiden mukaisesti (tavoitteisuus) ja ottaa opetuksen kokonaistilanteen huomioon. (Kansanen, Pertti. (2009). Mitä Matti Koskenniemi tarkoitti didaktisella ajattelulla? Didacta Varia, 14(1), 41-49).

Valtasaari A, Henttonen A, Järvi L ja Nurmi V (1966) Kansakoulu 1866/1966.

  • Kansakoulun satavuotisjuhlien päätoimikunnan juhlakirja toukokuussa 1966 vietettävän kansakoululaitoksen satavuotisjuhlan yhteydessä. Esipuheessa Tasavallan Presidentti Urho K. Kekkosen tervehdys kansakoululaitoksen 100-vuotisjuhlassa 30.5.1966.

Nöjd Olavi (1968) Peruskoulua kohti

  • Yleisradion peruskoulupedagogiikan kurssin johdantokirja, joka laadittiin ”tukemaan radion ja television välityksellä lukuvuonna 1968-1969 lähetettävien luentojen ja demonstraatioiden seuraamista. Julkaisuus on tiivistetty kurssin keskeisin opetusaines”.

Mäki-Kuutti Tarmo (1971) Peruskoulu. Mitä koulunuudistus merkitsee

  • Kirja kokoaa perustiedot peruskoulusta oppilaille ja vanhemmille peruskoulu-uudistuksen edellä. Kirjan esipuheen kirjoitti Kouluhallituksen kokeilu- ja tutkimustoimiston toimistopäällikkö Erkki Aho.
  • Aloitin koulupolkuni ensimmäisellä luokalla vuonna 1971 Kirkkonummen kansakoulussa.
  • (Oma virkamiesurani sai alun kesätöistä, päästessäni kasvatustieteen opintoihini liittyen ylitarkastajan sijaiseksi Ammattikasvatushallituksen kokeilu- ja suunnittelutoimistoon kesällä 1989)

R. H. Oittinen (1972) miksi peruskouluun

  • Jos olisin äidinkielen opettaja olisin kiinnittänyt huomioni jo kirjan nimen kirjoitusasuun oikeinkirjoitustaidon parantamiseksi. Kirja kokoaa peruskoulu-uudistuksen isäksi usein mainitun Oittisen perustelut peruskouluun siirtymisestä ensimmäisten peruskouluun siirtymisten aloittaessa syyslukukaudella 1972. 

Hirvi V, Käppi P ja Ranta E (1972) oppiiko oppilas? Kokemuksia peruskoulusta

  • ”Kirjoittajien tarkoitus on esittää rakentavaa kritiikkiä ja itsekritiikkiä suuren uudistuksen toimeenpanon alkuvaiheessa, jotta kaikkien kuntien ei tarvitsisi tehdä niitä virheitä, joita ensimmäiset siirtyjäkunnat ovat mahdollisesti joutuneet kokemaan”. Kirja on ensimmäisiä koulun kehittämistä koskevia kirjoituksia, joissa huomio kohdistetaan erityisesti lasten ja nuorten oppimiseen,  ei niinkään sisältöjen hallintaan ja ulkoa muistamiseen.
  • Vilho Hirvi oli pääjohtajana Opetushallituksessa (1991-1994) aloittaessani sieltää samaan aikaan (vuonna 1992) virkamiesurani.

Kyösti Kiuasmaa(1982) Oppikoulu 1880-1980. 

  • Opettajien keskusjärjestön OK:n lopettaessa toimintansa Opettajien Ammattijärjestön OAJ:n perustamisen yhteydessä päätti OK:n hallitus kokouksessaan 30.10.1976 kunnianosoituksena väistyvää koulumuotoa ja sen silloisia sekä entisiä opettajien kohtaan kirjoituttaa oppikoulun ja sen opettajien historian. (Kirjan alkusanat)
  • Olen viimeisiä ikäluokkia, jotka pyrkivät oppikouluun ja kävivät oppikoulua ensimmäiset kolme luokkaa, jonka jälkeen siirryin sujuvasti perukoulun seitsemännelle luokalle, sen aloittaessa pääkaupunkiseudulla.

Hämäläinen Kauko (1986) Koulun johtaja ja koulun kehittäminen

  • Kuntien keskusjärjestöt julkaisivat vuonna 1983 kirjan ”Koulun johtaja ja muuttuva koulu”. Se oli ensimmäinen peruskoulun ja lukion johtajakoulutusta koskeva valtakunnallinen oppimateriaali, joka painoittui johtajan rooliin taloudellisissa ja hallinnollisissa tehtävissä. (Puuttuu kirjastostani!). Kauko Hämäläinen kokoaa tässä kirjassa ensimmäisenä koulun johtamisen ja kehittämisen peruskysymykset koulun johtamisen näkökulmasta ja luo näin pohjan koulun johdon kolmannelle työn osa-alueelle, eli aktiiviselle pedagogiselle johtamiselle – ei vain ohjeiden ja määräysten noudattamiselle.

Engeström Yrjö (1988) Perustietoa opetuksesta

  • Valtiovarainministeriön (!) Valtion koulutuskeskuksen tuottama kirja, joka kokoaa kognitiiviseen psykologiaan perustuvaa opetusteoriaa, erityisesti aikuisopetuksen kehittämiseksi.
  • Yrjö Engeström haastoi myös omaa käsitystäni oppimisesta ja koulutuksen kehittämisestä. Hän oli toinen graduni ohjaajista Helsingin yliopistossa, ennen siirtymistään kansainväliselle uralle.

Jaakko Numminen & Toimituskunta (1999) Koulun ja kirjan maailma. Jukka Sarjalan juhlakirja 1999

  • Opetushallituksen pääjohtaja Jukka Sarjalan 60-vuotissyntymäpäivän kunniaksi koottu teos, joka sisältää 350 sivua eri kirjoittajien ajatuksia koulun kehittämisestä. ”Sarjalan täyttäessä 60-vuotta hänen työnsä Suomen koululaitoksen hallinnollisessa johdossa jatkuu. Kirjoituksista päätellen hänen ajatuksensa askaroivat tällä hetkellä vanhassa sivistyskoulun ideassa, koulutuksen laadussa, koulun tasa-arvoisessa saavutettavuudessa sekä nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä.” (Jaakko Nummisen esipuhe)

2000-  (tulossa lisää)

Maarit Korhonen (2014) Herää, koulu!

  • Maarit haastoi rohkeasti koulun muuttumaan suhteellisen pitkän varovaisen ja itsetyytyväisen kauden jälkeen. Jotkut pitivät hänen esittämästään kritiikistä, kaikki eivät. Hänen sanomansa, että ”Maailma on muuttunut, mutta koulu ei. Uusista koulurakennuksista tehdään moderneja, mutta oppisisällöt ja opetusmetodit ovat tulleet tiensä päähän” herätteli hyvin päättäjiä aktiivisempaan koulutuksen kehittämiseen. Vuoden 2015 hallitusohjelma kohdistuikin jo koulun kehittämiseen kaikilla asteilla.
Mainokset
%d bloggers like this: