Jouni Kangasniemi Homepage

Luin yllä olevan mietelmän twitteristä muutama päivä sitten. Erään twiittaajan lausahdus tuo mieleen monet organisaatiouudistukset, joita käydän tämän päivän YT-Suomessa. Myös omalla työpaikallani uudistetaan parhaillaan organisaatiota.

On hyvä, että luutuneita rakenteita pöllytetään määräajoin. Ei uudistusta uudistuksen vuoksi, mutta usein vakiintunut työnteko luo seiniä, joita ainakin valtiolla on pidemmän ajan jälkeen vaikea, lähes mahdoton siirtää. Seinien siirtäjä kohtaa epäilyjä ja se kasvattaa pitkässä juoksussa jopa vuoria tekijöden väliin.

Valtiovarainministeriö on kaikessa hiljaisuudessa käynnistänyt ns. ”muutosagenttiverkoston” uudistamaan virkamiesten työntekoa. Lähivuosina on luvassa entistä ehompia, tehokkaampia ja vaikuttavampia työn tekemisen tapoja. Ennen kaikkea tulevaisuudessa onvarmuudella odotettavissa nykyistäkin pienempi joukko virkamiehiä valmistelemassa asioita. Silloin ei tarvita teennäisiä seiniä tai lasikattoja tekijöiden välillä. Itse kuulun niihin, jotka uskovat, että vuoria voidaan siirtää. Joskus se vie vain hieman pidemmän ajan.

Uuden turvatarkastusdirektiivin uskotaan lisäävän taas tarkastuksia ja jonotusaikoja lentoasemalla. Tammikuun lopusta alkaen KAIKKI nesteet tulee laittaa tarkastettavaksi erilliseen läpinäkyvään pussiin. Nesteitä ovat muun muassa elintarvikkeet, kuten juomat, säilykkeet, pakasteet, leivonnaiset, rahkatuotteet jne. sekä kosmetiikka- ja hygieniatuotteet kuten voiteet, rasvat, geelit, hammastahnat, parhavaadot, ripsivärit jne.

Avian haastattelema turvallisuudesta vastaava totesi, että ”kätevänä nyrkkisääntönä voidaan pitää aineen levittyvyyttä. Jos tuotetta voi levittää veitsellä, on se nestettä.”

Kukahan suojelisi lentomatkustajaa alati lisääntyviltä jonotusajoilta näiden turvaasioiden verukkeilla? Miksi jonot saadaan kuriin niin opertaattoreiden puhelinpalvelussa kuin kaupan kassalla, mutta ei lentoasemalla?

Apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen on kertonut etsivänsä keskustakirjastolle sponsoritukea ja -nimeä (HBL18.12.2014).

Vantaan kaupungin tulisi harkita ryhtymistä kirjaston pääsponsoriksi ja samalla osallistumista sen suunnitteluun ja ylläpitoon. Vantaa voisi siirtää samalla merkittävän osan Vantaan aikuisopiston ja lakkautettavien koulujen toiminnoista kirjaston yhteyteen perustettavan uuden avoimen kirjasto-opiston yhteyteen. Kirjastosta löytyisi uusia ja perinteisiä kirjoja, opiskelusisältöjä ja -tiloja enemmän kuin kohtuudella voidaan olettaa, kattamaan kaikki kouluasteet.

On ennakoitu, että kaikki tilat varustetaan ajantasaisella tieto- ja viestintätekniikalla. Se mahdollistaa monipuolisten digitaalisten resurssien ja verkkokurssien hyödyntämisen kansallisesti ja jopa globaalista tarjonnasta. Kirjaston aikataulut palvelisivat käyttäjien ja opiskelijoiden tarpeita aamusta myöhäiseen iltaan. Taloon voitaisiin palkata opettajia ja opinto-ohjaajia tukemaan kurssien omaehtoista suorittamista sekä henkilökohtaisten opintopolkujen rakentamista.

Kaikille avoin kirjasto-opisto tavoittaisi varmasti myös ne nuoret ja aikuiset, jotka kiertävät perinteiset opistot ja koulut kaukaa. Kulkuyhteydet Helsingin keskustaan olisivat junalla nopeat ja sujuvat niin Myyrmäestä kuin Tikkurilastakin.

Sponsorinimellekin olisi valmis ehdotus: Vantaan pääkirjasto.

Vaikka sponsorointia kannatankin, näinköhän kannattaisi myydä kirjaston nimeä sponsorille.

Suomi, säätelyn luvattu valtakunta. Sen sijaan että rohkaistaisiin ja tuettaisiin talonrakennusalaa kehittämään uusia energiatehokkaita rakennuksia ja rakenteita, Suomessa hyväksytään energiatodistuslainsäädäntö. Kyseinen laki tulee voimaan 1.6.2013 ja sen myötä rakennusten myynti- ja vuokraus edellyttää aina energialuokan ilmoittamista pakollisena. Ennen vuotta 1980 rakennetuille pientaloille vastaava tulee pakolliseksi (vasta) heinäkuusta 2017 alkaen. Miksiköhän? Eiköhän tuo energiatehokkuus ole nimenomaan vanhojen talojen ongelma?

Ongelman ydin on ylipäänsä vaatia rakennuksilta energiatodistuksia, joille on lisäksi  määritelty 10 vuoden voimassaoloaika. Säätelyn sementointi on varmistettu sillä, että energiatodistuksia saavat laatia vain henkilöt, joiden pätevyys on todettu ja voimassa. Lisäksi heidän tulee olla rekisteröityneitä laatijoista pidettävään rekisteriin. Kukahan tällaisen lain on lobannut?

Näin säädellen on saatua aikaan todistus-, koulutus- ja tarkastusrumba, joka jokaisen talon osalta tarkoittaa keskimäärin 500-700 euron laatimiskustannuksia. Paperille tulee aika kallis kilohinta. Eikö?

On ihmeellistä, että vastaavaa terveystodistuksen hankkimisvelvollisuutta ei ole toistaiseksi tehty pakolliseksi. Jokainen suomalainen joutuisi käymään yksityisessä terveystarkastuksessa 10 vuoden välein. Terveystarkastuksen saisi tehdä vain terveystodistuksenantokoulutuksen suorittanut lääkäri, ja joka on erikseen rekisteröity. Arvioitu kustannus olisi noin 500 euroa ja sillä saisi paperin, jossa henkilön terveys on arvioitu luokkiin A-G. A annettaisiin ”pitkäaikaisterveiksi todetuille” ja G kroonisesti pitkäaikaissairaille ja työkyvyttömille.

Todistus tulisi sitten esittää työnantajalle työpaikkaa vaihdettaessa (tai eläkkeelle siirryttäessä), papille naimisiin mentäessä, autokauppialle uutta autoa ostettaessa ja tietenkin omalääkärille, terveyskeskuskäynnin yhteydessä. On outoa, että näin tehokasta rahastuskeinoa ei ole vielä keksitty. Todistusten tuotolla voisi rakentaa vaikka useamman lastensairaalan määräajoin.

Se tuottaako energiatodistus jatkossa entistä parempia vanhoja taloja tai terveystodistus terveempiä kansalaisia, jää jatkossakin kansalaisten itse arvioitavaksi – laskun maksun yhteydessä.

Lintubongausviikonloppu on takana. Viime vuonna BirdLife Finlandin mukaan Vantaalta osallistui 165 pihaa tapahtumaan. Lajien kirjo on yksi suurimmista Suomessa. Esimerkiksi viime vuonna vain Pori, Lahti, Kouvola ja Kirkkonummi ylittivät lajien runsaudessa (36).

Viikonlopun aikana pihalla vierailivat ainakin seuraavat (suluissa lukumäärä):

Harakka (13)
Punatulkku (5)
Talitiainen (3)
Vihervarpunen (3)
Urpiainen (3)
Hömötiainen (2)
Viherpeippo (2)
Varpunen (1)
Närhi (1)
Sinitiainen (1)
Varpunen (1)
Tundraurpiainen (1)

Noin joka kolmas laji vieraili siis pihapiirissämme.

Talven ensimmäinen lumimyräkkä etelään ei päässyt yllättämään tänä vuonna. Yllättävää oli viranomaisten ja median tavallistakin suurempi aktiivisuus varoittaa tulevasta lumesta – lunta tulee. Liikenne sujui odotetusti hieman takkuillen. Lumiaurat olivat liikkeellä aamuvarhaisesta. Ensiapuaseman ovi kävi liukastuneita kipsattaessa. Sähkökatkoksia sattui ja junat myöhästelivät – odotettua ja etukäteen tiedettyä. Seurauksena lähinnä isot otsikot iltapäivälehdissä.

Hyvin varautunut suomalainen yhteiskunta toimii pääsääntöisesti kovankin myräkän alla. Meillä on paljon hiljaista tietoa ja kokemusta lumen ja jään kanssa elämisestä ja muihinkin sääilmiöihin varautumisesta. Emme sitä aina tiedosta. Perjantaina (30.11.) esitettiin televisiossa dokumentti Sandy-hurrikaanin tulosta ja tuhoista. Vain kolmessa viikossa koostettu dokumentti osoitti sen, että sää ja sen eri ilmiöt kiinnostavat eri puolilla maailmaa yhä enemmän.

Mitäpä, jos seuraavan kunnon myräkän alla, koottaisiin dokumentti suomalaisesta yhteiskunnasta ja osaamisestamme. Dokumentissa voitaisiin keskittyä seuraamaan meteorologien työskentelyä, viranomaisten varautumista, tieväylien kunnossapitoa, päiväkotien lumileikkejä, koulujen toimintaa ja etäopiskelun mahdollisuuksia, työskentelyä etätöissä, tietoliikenteen toimivuutta, sairaalan tai energiahuollon toimintavalmiutta sekä sään varautumiseen ja sen seurantaan keskittyvien yritysten tuotteiden hyödyntämistä myrskyn koko elinkaaren aikana. Ohjelman levitessä maailmalle, se antaisi hyvän mahdollisuuden markkinoida suomalaista osaamista, toimivaa yhteiskuntaa ja eri sääilmiöihin kehitettyjä tuotteita. Kun vauhtiin päästään, TEKES ja SITRA voisivat käynnistää oman Myräkkä-ohjelman kokoamaan sään ääri-ilmiöosaamista ja niihin varautumista. Kun seuraavan kerran pyryttää ja myrskyää kunnolla, otetaan siitä myös kaikki hyöty irti.

Kiitos ja kumarrus teille, minua äänestäneille.

Kuntavaaleja koskeneet postaukset poistuvat pikkuhiljaa blogistani. Jatkossa ajankohtaisia ajatuksia, kirjoituksia ja kuvakollaaseja.

Tänään on hyvä päivä äänestää. Vain äänestämällä voit vaikuttaa. Demokratiaan kuuluu, että päätöksiä tehdään valtuuston voimasuhteiden mukaisesti. Voit osaltasi vaikuttaa siihen, että asioista keskustellaan niiden oikeilla nimillä ja oikeilla argumenteilla.

Vantaalla ei ole varaa yhden asian ajajille. Tarvitaan kokonaisnäkemystä Vantaan huomisesta. Pääkaupunkiseudulla ei voida jatkaa kukin eri taholla, erilaisia päätöksiä tekevinä osa-alueina. Vantaalaisten asioiden lisäksi tarvitaan vastuuta myös koko pääkaupunkiseudun hyvinvoinnista.

Liikkumista ei pidä rajoittaa tietulleilla tai toimimattomilla, vain yhden kaupungin näköisillä linjayhteyksillä. Vastuu liikenneverkoston toimivuudesta on kaikilla pääkaupunkiseudun kunnilla yhteisesti.

Vantaalla tarvitaan jatkossakin työtä ja työllistäviä yrityksiä. Vantaan kaupunki voi omilla toimillaan tarjota edellytyksiä yrittämiselle ja laajemmalle elinkeinotoiminnalle. Ei kuitenkaan niin, että siirrämme yrittämiseen kuuluvia perusinvestointeja kaupungin maksettavaksi. Investointeja on toki edelleen tehtävä, mutta jatkossa  harkiten, ja kohteissa, jotka tuottavat myös nopeasti tuloksia.

Lapsista ja nuorista on pidettävä huolta. Osa nyt tehdyistä ’vääristä’ säästöpäätöksistä voidaan korjata vastuullisilla päätöksillä uuden valtuuston aloittaessa. Katsotaan tässäkin asiassa vielä kokonaisuutta uudelleen. Vantaalla kuluu kohtuuttoman paljon varoja korjaaviin toimiin, vaikka suunnan pitäisi olla ennaltaehkäisevissä toimissa. Annetaan nuorille hyvät eväät elämään. Koulun tehtävänä on kasvattaa vastuullisia kuntalaisia ja tarjota innostava oppimisympäristö.

Numerosta 135 löytyy tietoa, taitoa, kokemusta ja uskallusta rohkeisiinkin päätöksiin.

Kiitos aktiivisuudestasi!

Pohdin aluksi käyttäisinkö mainonnassani vaaliteemojen sijaan vanhaa apinataulua, jossa yksi apina peittää silmät, toinen korvat ja kolmas suun.

Vaimoni muistutti pian ajatuksen kuullessan, että ”kaikille tuo huumorisi ei varmasti sovi. Kannattaa pitäytyä mielummin asialinjalla.”. Luotan tässä asiassa kotiparlamentin perusteluihin. En kuitenkaan malta olla hyödyntämättä ajatusta hieman lisää mm. tässä blogissa.

Oma tulkintani kuvasta oli, että edustan ehdokkaana henkilöä, joka näkee, puhuu, kuuntelee ja tekee.

Politiikassa on tärkeää nähdä kokonaisuudet. Keskittymällä liikaa yksityiskohtiin, ei saada aikaan päätöksiä. Päätökset ovat välttämättömiä asioiden etenemiselle. Jos ei hallita kokonaisuuksia on vaikea tehdä päätöksiä. Mitään ei tapahdu.

Puhun mielelläni siitä, mistä tiedän. Jos jotain en tiedä, kysyn. Luotan myös muiden puheisiin, jos asiat osataan perustella hyvin. Politiikassa puhe on tärkeää. Hyviä puhujia ja asiansa esille tuojia löytyy toki kaikista puolueista. Hyvä niin.

Kuuntelutaito on tärkeää. Myönnän, että Kokoomuksen korva on jo hieman kulunut, mutta itse ajatus – toisen kuuntelu ja tilanteessa läsnäolo ovat tärkeitä. Nämä korostuvat vaalityössäkin yli muun.

Viimeinen teesini, tarttua toimeen, on tärkein. Mikään asia ei etene, jos ei ole rohkeutta toteuttaa jo päätettyä. Tekijöitä meillä on liian vähän. Tekemisessä en usko kaiken aikaisemman korvaavaan kertarytinään. Tällöin asiat ovat saaneet jo liian suuren mittakaavan. Parhaiten asiat etenevät, kun toteutus tapahtuu vähitellen pienin askelin, mutta pysyen koko ajan liikkeessä.

Toivotaan, että jo uuden valtuustokauden alussa päästään pian tekemään asioita vantaalaisille ja Vantaalle. Säästöohjelman hallittu toimeenpano edellyttää, että ei vain lakkauteta, pysäytetä koneita tai vähennetä resursseja. Samaan aikaan on oltava rohkeutta käynnistää uudistuksia ja näyttää pieninkin toimin, että kyllä tästä vielä hyvää tulee. Parhaita oman työnsä kehittäjiä ovat usein työntekijät itse. Jos heille annetaan siihen aito mahdollisuus.

En malta myöskään olla jakamatta oheista kuvaa. Otin sen eräästä postilaatikosta jakaessani vaaliesitteitä Länsi-Vantaalla. On mukava, että naapurustosta löytyy myös tällaista aktiivisuutta!

Saa vaalimainostaa

Sairastuin hieman taannoin ja sain lähetteen labraan. Kävin Myyrmannin yhteydessä toimivassa HUS labissa. Homma toimi ammattitaidolla ja jonotusaika aamulla ennen töihin lähtöä oli nopea 16 minuuttia. Kaukana siitä, mitä olen kokenut joskus aikoinaan. Parannusta on siis tapahtunut, kutakin asiaa hoitaa tehtävään erikoistunut toimija, pyrkien mahdollisimman suureen tehokkuuteen ennen kaikkea. Kaikkia voidaan palvella ja suhteellisen ripeästi.

Aivan loppuun asti ei ole kuitenkaan ajateltu. Kun yksi hoitaa perusterveydenhoitoa ja toinen testejä – ketju katkeaa väkisinkin jossain välissä. Niin tässäkin tapauksessa. Kun kysyin seuraavaksi, kuka tai mistä saan vastaukset tästä (laboratorio)käynnistä niin vastaus oli yllättävä: ”Me ollaan eri firmassa töissä. Me otetaan vaan näitä näytteitä. Sun pitää kysyä sieltä, mistä sait lähetteen.”

No näinhän se menee, mutta jäin pohtimaan, onko näitä terveydenhuollon ketjuja ajateltu sittenkään vielä loppuun asti. Piti näet palata taas selvittämään kuka se olikaan, joka kirjoitti minulle tuon lähetteen. Aika pitkälle potilas joutuu itse hoitamaan omia tietojaan ja asioitaan jotta hoitoketju pysyy kunnossa ja katkeamattomana.

No onneksi tämä oli vain pieni episodi, mutta hyvä muistutus siitä, miten terveydenhuoltoa pitäisi katsoa vielä kerran koko kokonaisuus huomioiden. Ja lopuksi, tuntien terveydenhuoltoalan ammattilaisten vastuullisuuden, olisi minulle soitettu varmaan muutenkin, ilman että jouduin tässä tapauksessa tekemään oman ylimääräisen soittokierroksen…