Jouni Kangasniemi Homepage

Etusivu » 2012

Yearly Archives: 2012

Talvimyrskystä hyötyä

Talven ensimmäinen lumimyräkkä etelään ei päässyt yllättämään tänä vuonna. Yllättävää oli viranomaisten ja median tavallistakin suurempi aktiivisuus varoittaa tulevasta lumesta – lunta tulee. Liikenne sujui odotetusti hieman takkuillen. Lumiaurat olivat liikkeellä aamuvarhaisesta. Ensiapuaseman ovi kävi liukastuneita kipsattaessa. Sähkökatkoksia sattui ja junat myöhästelivät – odotettua ja etukäteen tiedettyä. Seurauksena lähinnä isot otsikot iltapäivälehdissä.

Hyvin varautunut suomalainen yhteiskunta toimii pääsääntöisesti kovankin myräkän alla. Meillä on paljon hiljaista tietoa ja kokemusta lumen ja jään kanssa elämisestä ja muihinkin sääilmiöihin varautumisesta. Emme sitä aina tiedosta. Perjantaina (30.11.) esitettiin televisiossa dokumentti Sandy-hurrikaanin tulosta ja tuhoista. Vain kolmessa viikossa koostettu dokumentti osoitti sen, että sää ja sen eri ilmiöt kiinnostavat eri puolilla maailmaa yhä enemmän.

Mitäpä, jos seuraavan kunnon myräkän alla, koottaisiin dokumentti suomalaisesta yhteiskunnasta ja osaamisestamme. Dokumentissa voitaisiin keskittyä seuraamaan meteorologien työskentelyä, viranomaisten varautumista, tieväylien kunnossapitoa, päiväkotien lumileikkejä, koulujen toimintaa ja etäopiskelun mahdollisuuksia, työskentelyä etätöissä, tietoliikenteen toimivuutta, sairaalan tai energiahuollon toimintavalmiutta sekä sään varautumiseen ja sen seurantaan keskittyvien yritysten tuotteiden hyödyntämistä myrskyn koko elinkaaren aikana. Ohjelman levitessä maailmalle, se antaisi hyvän mahdollisuuden markkinoida suomalaista osaamista, toimivaa yhteiskuntaa ja eri sääilmiöihin kehitettyjä tuotteita. Kun vauhtiin päästään, TEKES ja SITRA voisivat käynnistää oman Myräkkä-ohjelman kokoamaan sään ääri-ilmiöosaamista ja niihin varautumista. Kun seuraavan kerran pyryttää ja myrskyää kunnolla, otetaan siitä myös kaikki hyöty irti.

Lämmin kiitos minua äänestäneille!

Kiitos ja kumarrus teille, minua äänestäneille.

Kuntavaaleja koskeneet postaukset poistuvat pikkuhiljaa blogistani. Jatkossa ajankohtaisia ajatuksia, kirjoituksia ja kuvakollaaseja.

Muista äänestää!

Tänään on hyvä päivä äänestää. Vain äänestämällä voit vaikuttaa. Demokratiaan kuuluu, että päätöksiä tehdään valtuuston voimasuhteiden mukaisesti. Voit osaltasi vaikuttaa siihen, että asioista keskustellaan niiden oikeilla nimillä ja oikeilla argumenteilla.

Vantaalla ei ole varaa yhden asian ajajille. Tarvitaan kokonaisnäkemystä Vantaan huomisesta. Pääkaupunkiseudulla ei voida jatkaa kukin eri taholla, erilaisia päätöksiä tekevinä osa-alueina. Vantaalaisten asioiden lisäksi tarvitaan vastuuta myös koko pääkaupunkiseudun hyvinvoinnista.

Liikkumista ei pidä rajoittaa tietulleilla tai toimimattomilla, vain yhden kaupungin näköisillä linjayhteyksillä. Vastuu liikenneverkoston toimivuudesta on kaikilla pääkaupunkiseudun kunnilla yhteisesti.

Vantaalla tarvitaan jatkossakin työtä ja työllistäviä yrityksiä. Vantaan kaupunki voi omilla toimillaan tarjota edellytyksiä yrittämiselle ja laajemmalle elinkeinotoiminnalle. Ei kuitenkaan niin, että siirrämme yrittämiseen kuuluvia perusinvestointeja kaupungin maksettavaksi. Investointeja on toki edelleen tehtävä, mutta jatkossa  harkiten, ja kohteissa, jotka tuottavat myös nopeasti tuloksia.

Lapsista ja nuorista on pidettävä huolta. Osa nyt tehdyistä ’vääristä’ säästöpäätöksistä voidaan korjata vastuullisilla päätöksillä uuden valtuuston aloittaessa. Katsotaan tässäkin asiassa vielä kokonaisuutta uudelleen. Vantaalla kuluu kohtuuttoman paljon varoja korjaaviin toimiin, vaikka suunnan pitäisi olla ennaltaehkäisevissä toimissa. Annetaan nuorille hyvät eväät elämään. Koulun tehtävänä on kasvattaa vastuullisia kuntalaisia ja tarjota innostava oppimisympäristö.

Numerosta 135 löytyy tietoa, taitoa, kokemusta ja uskallusta rohkeisiinkin päätöksiin.

Kiitos aktiivisuudestasi!

Vaalilupauksista ja teemoista

Pohdin aluksi käyttäisinkö mainonnassani vaaliteemojen sijaan vanhaa apinataulua, jossa yksi apina peittää silmät, toinen korvat ja kolmas suun.

Vaimoni muistutti pian ajatuksen kuullessan, että ”kaikille tuo huumorisi ei varmasti sovi. Kannattaa pitäytyä mielummin asialinjalla.”. Luotan tässä asiassa kotiparlamentin perusteluihin. En kuitenkaan malta olla hyödyntämättä ajatusta hieman lisää mm. tässä blogissa.

Oma tulkintani kuvasta oli, että edustan ehdokkaana henkilöä, joka näkee, puhuu, kuuntelee ja tekee.

Politiikassa on tärkeää nähdä kokonaisuudet. Keskittymällä liikaa yksityiskohtiin, ei saada aikaan päätöksiä. Päätökset ovat välttämättömiä asioiden etenemiselle. Jos ei hallita kokonaisuuksia on vaikea tehdä päätöksiä. Mitään ei tapahdu.

Puhun mielelläni siitä, mistä tiedän. Jos jotain en tiedä, kysyn. Luotan myös muiden puheisiin, jos asiat osataan perustella hyvin. Politiikassa puhe on tärkeää. Hyviä puhujia ja asiansa esille tuojia löytyy toki kaikista puolueista. Hyvä niin.

Kuuntelutaito on tärkeää. Myönnän, että Kokoomuksen korva on jo hieman kulunut, mutta itse ajatus – toisen kuuntelu ja tilanteessa läsnäolo ovat tärkeitä. Nämä korostuvat vaalityössäkin yli muun.

Viimeinen teesini, tarttua toimeen, on tärkein. Mikään asia ei etene, jos ei ole rohkeutta toteuttaa jo päätettyä. Tekijöitä meillä on liian vähän. Tekemisessä en usko kaiken aikaisemman korvaavaan kertarytinään. Tällöin asiat ovat saaneet jo liian suuren mittakaavan. Parhaiten asiat etenevät, kun toteutus tapahtuu vähitellen pienin askelin, mutta pysyen koko ajan liikkeessä.

Toivotaan, että jo uuden valtuustokauden alussa päästään pian tekemään asioita vantaalaisille ja Vantaalle. Säästöohjelman hallittu toimeenpano edellyttää, että ei vain lakkauteta, pysäytetä koneita tai vähennetä resursseja. Samaan aikaan on oltava rohkeutta käynnistää uudistuksia ja näyttää pieninkin toimin, että kyllä tästä vielä hyvää tulee. Parhaita oman työnsä kehittäjiä ovat usein työntekijät itse. Jos heille annetaan siihen aito mahdollisuus.

En malta myöskään olla jakamatta oheista kuvaa. Otin sen eräästä postilaatikosta jakaessani vaaliesitteitä Länsi-Vantaalla. On mukava, että naapurustosta löytyy myös tällaista aktiivisuutta!

Saa vaalimainostaa

Terveydenhuollostakin muutama sana

Sairastuin hieman taannoin ja sain lähetteen labraan. Kävin Myyrmannin yhteydessä toimivassa HUS labissa. Homma toimi ammattitaidolla ja jonotusaika aamulla ennen töihin lähtöä oli nopea 16 minuuttia. Kaukana siitä, mitä olen kokenut joskus aikoinaan. Parannusta on siis tapahtunut, kutakin asiaa hoitaa tehtävään erikoistunut toimija, pyrkien mahdollisimman suureen tehokkuuteen ennen kaikkea. Kaikkia voidaan palvella ja suhteellisen ripeästi.

Aivan loppuun asti ei ole kuitenkaan ajateltu. Kun yksi hoitaa perusterveydenhoitoa ja toinen testejä – ketju katkeaa väkisinkin jossain välissä. Niin tässäkin tapauksessa. Kun kysyin seuraavaksi, kuka tai mistä saan vastaukset tästä (laboratorio)käynnistä niin vastaus oli yllättävä: ”Me ollaan eri firmassa töissä. Me otetaan vaan näitä näytteitä. Sun pitää kysyä sieltä, mistä sait lähetteen.”

No näinhän se menee, mutta jäin pohtimaan, onko näitä terveydenhuollon ketjuja ajateltu sittenkään vielä loppuun asti. Piti näet palata taas selvittämään kuka se olikaan, joka kirjoitti minulle tuon lähetteen. Aika pitkälle potilas joutuu itse hoitamaan omia tietojaan ja asioitaan jotta hoitoketju pysyy kunnossa ja katkeamattomana.

No onneksi tämä oli vain pieni episodi, mutta hyvä muistutus siitä, miten terveydenhuoltoa pitäisi katsoa vielä kerran koko kokonaisuus huomioiden. Ja lopuksi, tuntien terveydenhuoltoalan ammattilaisten vastuullisuuden, olisi minulle soitettu varmaan muutenkin, ilman että jouduin tässä tapauksessa tekemään oman ylimääräisen soittokierroksen…

Työn ja elämän uusi tuleminen

Olen viimeisen viikon aikana osallistunut kahteen mielenkiintoiseen tapaamiseen. Toisessa pohdittiin teknologiasektorin uusia työllistämismahdollisuuksia Nokian jälkeen. Toisessa ideoitiin musiikintekijän menestyspolkua. Yhteistä näille molemmille on se, että julkisella ja kunnallishallinnolla on tärkeä rooli mahdollistaa asioita. Hyvinä aikoina julkinen talous toimii taustalla työelämän kehittyessä omaan tahtiinsa ja omien lainalaisuuksien mukaisesti. Kireinä aikoina julkisen hallinnon on otettava vahvempi rooli ja tultava aktiivisemmin mukaan luomaan uusia työpaikkoja menetettyjen mahdollisuuksien sijaan.

Olemme löytäneet itsemme syvästä murroksesta. Tässä ei ole mitään ennen kuulematonta. Vastaavia hetkiä elettiin -90 luvun alkupuolella, jolloin viimeksi yhteiskuntaa ravisteltiin vähintään yhtä kovasti. Silloin kasvun veturiksi löytyi teknologiasektori. Sektori, jota nyt joudutaan uudistamaan kovalla kädellä (kuntatalouden ohella). Mistä siis uusia kasvun ituja? Musiikkisektorilla on paljon mahdollisuuksia. Taantuma ajaa pirstaloitunutta kenttää puhaltamaan yhteen hiileen – ja mielenkiintoisia avauksia tullaan varmasti tekemään lähiaikoina (ja vuosina). Teknologiasektorilla kännykkämarkkinoiden tultua omaan saturaatiopisteeseensä, joudutaan miettimään uusia aloja, joilla teknologia voi muuttua jälleen uusiksi mahdollisuuksiksi. Näistä on mainittu ainakin terveydenhuoltosektori (hyvässä ja pahassa) ja koulutussektori (myös).

Mitä tässä taas Vantaalle tuomisina? Mitä kaupungin pitäisi tästä oppia? Paljonkin. Mistä löytyvät ne Vantaan kasvun ytimet? Meillähän on paljon pienyrittäjyyttä, kansainvälinen lentokenttä, ympäristöteknologian osaamista, kauppakeskittymiä, maaseutua, työntekijöitä jne. Mistä löytyy uusi innostava, eteenpäin rohkeasti katsova tulevaisuus Vantaalle? Hyvä blogini lukija, kerro mielipiteesi! Lupaan kertoa myös oman näkemykseni…

Kiireinen työviikko

Työkokouksessa Brysselissä 13.9.2012

Kävin viime viikolla taas tapaamassa kollegoja Brysselissä. Toimin asiantuntijana kolmessa työryhmässä. Tällä viikolla vuorossa oli eurooppalaisen aikuiskoulutuksen laatu. Pohdimme aikuiskoulutuksen parissa työskentelevän henkilöstön laatua, laadun varmistamisen mekanismeja sekä laatua kuvaavia indikaattoreita. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että halutaan kehittää menettelyitä ja politiikkasuosituksia, joilla voidaan varmistaa eurooppalaisten aikuiskoulutuspalvelujen laatu.

Onko tässä mitään opittavaa Vantaalle? Varmasti. Vantaa on ulkoistanut edelläkävijänä palveluiden tuotantoa yksityisille toimijoille. Valitettavasti silloin kun palautetta toiminnasta saadaan, on kyseessä yleensä palvelun tarjoajan toiminnan laadussa esiintyvät epäkohdat. Hyvin mietityt prosessit, kattavat sopimukset, johon on kuvattu edellytetyt palvelukuvaukset ja ennakkoehdot palvelun tarjoajan osaamisesta ovat tarpeen. Lisäksi on syytä sopia palvelujen laatutason mittaamisesta, palvelutasosta ja toiminnan raportoimisesta palvelun hankkijalle eli Vantaan kaupungille. Tällöin päästään monipuoliseen palvelujen tarjontaan, jossa palvelut näyttäytyvät asiakkaille eli vantaalaisille toimivilta, sujuvilta ja vaivattomilta. Sujuva ulkoistus vaatii ulkoistajalta itseltään paljon osaamista. On syytä varmistaa, että kaupungilla on käytettävissä tämäntyyppistäkin korkeaa osaamista.

Palvelujen ulkoistaminen ei ole itsetarkoitus. Kaikkea toimintaa ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista tuottaa itse, jos sen voi edullisemmin ja paremmin tuottaa joku muu. Palvelutuotannossa on hyvä pyrkiä toimittajaneutraaliin lähestymistapaan. Kunhan palvelutaso pysyy hyvänä, on sama kuka palvelun loppukädessä tuottaa. Lisäämällä seudullista yhteistyötä, saadaa riittävästi kilpailua palvelun tarjoajien välille, jotta Vantaalla on monopolien sijaan aitoja vaihtoehtoja myös tuottajien suhteen. Jyvät erottuvat akanoista.

 

Vantaalaisesta päätöksenteon valmistelusta!

Luin tänään  (31.8.2012) Katja Kuokkasen kolumnin Helsingin Sanomista. Juttu oli otsikoitu ”Vantaalla ei ole varaa löysään vaaliläppään”. Tästä olen samaa mieltä. Vantaa on valitettavasti kriisikunta (Suomen velkaisin suurkaupunki) ja kriisin ratkaisemiseksi tarvitaan kriisijohtamista. Kriisitä selvitään vain, jos nykyisistä menoista voidaan leikata turhat kuluerät pois JA samaan aikaan kasvattamaan tulorahoitusta ja luomaan edellytyksiä kestävälle kasvulle. Kamreeritalous tarkoittaa vain ensimmäisen ehdon toteuttamista. Tätä en halua. Tämä tuli toki mieleeni, kun luin Vantaan velkaohjelman esittelyn uutisointia ja seuratessa siitä käytyä keskustelua kevään ja kesän mittaan.

Lyhyestä jutusta löytyi monta asiaa, josta on syytä olla aidosti huolissaan.

1. Vantaan käyttötaloudesta vähennetään mm. 40 miljoonaa euroa kolmessa vuodessa ja investointien määrää vähennetään alle 100 miljoonaan. Toivotaan, että virkakoneisto löytää aidosti leikattavat kohteet – ja että savotta ei ole jaettu tyylillä ’juustohöylätään tasaisesti kaikkea liikkuvaa’.

2. Antti Lindtman varoitteli, että ”nyt ei ole varaa löysiin puheisiin” ja, että ”äänestäjien kuluttajansuojan kannalta on suoraselkäistä kertoa ennen vaaleja, mitä on edessä.” Tätä samaa viestiä on kerrottu jo toista vuotta. Myös Antti voisi kertoa MITÄ oikeasti on edessä ja tuoda keskusteluun valtuuston puheenjohtajana ja säästökeskusteluja läheltä seuraavana aitoja vaihtoehtoja Vantaan lähivuosien tulevista painotuksista – Olemme moneen kertaan kuuleet puheet säästettävien eurojen määrästä. Nykyluvuillahan päästään vasta tilanteeseen jossa velkaantuminen pysähtyy, mutta ei alene…  Mistä turvaverkoista pidetään jatkossakin hyvää huolta ja miten investoinneilla priorisoidaan mahdollisimman nopeasti tuottavat uudet tuotot? Hitaan tuoton investoinnit joutavat odotuslistalle.

3. Vanha valtuusto on käsitellyt keväästä lähtien säästöohjelmaa ja on päässyt pikkuhiljaa sen sisälle. On  kohtalokasta – suorastaan edesvastuutonta siirtää vaikeiden ratkaisujen teko uudelle valtuustolle. Näin on kuitenkin suunniteltu. Valmistelun päättömyydestä ja päätöksenteon pakoilusta kertoo se, että vaihtoehtona on väläytelty vaihtoehtoa jossa uusi valtuusto kokoontuisi keskustelemaan velkaohjelman ratkaisuista jo heti vaalipäivää seuraavana maanantaina.

Jos, ja kuten pahalta (ja yhtä huonolta vaihtoehdolta) näyttää, vuoden 2013 budjettiratkaisuista päätetään lokakuussa valtuuston ensimmäisessä kokouksessa, viikon kuluttua vaaleista. Mitä mahdollisuuksia uudella valtuutetulla on paneutua erittäin laajaan ja pitälle valmisteltuun pakettiin alle viikossa? Omaan kokemukseeni perustuen; ei mitään. Toivottavasti Nenosella on koko viikko putsattuna kalenteristaan uusien valtuutettujen neuvontaan – koko kokonaisuuden ja sen osien läpikäymiseksi – ja vain sen takia että nykyinen valtuusto ei tee päätöksiä ennen valtuustokauden päättymistä. 

Kriisijohtamiseen kuuluu, että päätöksiä tehdään silloin kun niitä pitää tehdä. Nykyinen valtuusto päättäköön – vaikka jo ensi maanantaina.

Nyt uutta valtuustoa ollaan vaarallisesti petaamassa puun ja kuoren väliin tekemään päätöksiä, joita se ei ole itse valmistellut ja joihin se sitoo kätensä koko tulevaksi kaudeksi (ja pidemmäksikin aikaa). 

 

Vantaan joukkoliikenteestä

Kirjoitin viime talvena Vantaan Sanomiin lyhyen mielipidekirjoituksen Vantaan juna-asemien liepeiden vähäisistä pysäköintimahdollisuuksista. Käytän mielelläni joukkoliikennettä Helsingin keskustaan töihin mennessäni. Jotta arki sujuu ja poika saadaan ajoissa päiväkotiin, on auton käyttö alkumatkasta välttämätöntä. Siitä siirryn mielelläni jatkamaan matkaa junalla JOS käytössä vain olisi riittävästi pysäköintitilaa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin kurvalla Myyrmäki – Martinlaakso – Louhela asemien seuduilla ja etsiä tyhjää paikkaa, johon auton saisi pysäköityä päiväksi. Kaikkein joustavimmaksi on osoittautunut vaihtoehto, jossa ajan Helsingin puolelle Haagaan – ja pysäköintitila löytyy Helsinki on hoitanut asemien liityntäpysäköintimahdollisuudet paremmin kuin Vantaa. Piste Helsingille.

Toki tilanne on hieman helpottunut, Martinlaakson uuden ostoskeskuksen myötä. Ylätasanteelta löytyy maksutonta P-tilaa liityntäpysäköijille. Hyvä niin, ja puoli pistettä Vantaalle.

Vantaalla on nyt syksyllä uudistettu bussiliikenteeen aikatauluja. Uudistuksen pontimena oli, että busseja kulkisi jatkossa tasaisemmin välein. Omalta osaltani ihmettelen uudistuksen onnistumista. Ennen bussit 451 ja 474 kulkivat pysäkkimme ohi 2 minuutin välein – loppumatkasta peräkkäin. Turhauttavaa. Jos niistä myöhästyi, seuraavaa bussia sai sitten odottaa 15 minuuttia.

Nyt uusien aikataulujen myötä bussit 451 ja 474 tulevat aamulla (7:15) SAMAAN aikaan pysäkillemme. Lisäksi minuutin kuluttua (7:16) kulkee 45K, joka syöttää liikennettä Myyrmäen asemalle. Testasin eilen tätä bussi-juna yhteyttä ja totesin töihin saapuessani, että tälläkin yhteydellä olen töissä minuutilleen samaan aikaan kuin edellä mainituilla busseilla kulkiessani (kellokortin leimauksesta päätellen) :). Kysynpä vain, onko uudistus ollut vieläkään onnistunut, ja paljonko sen suunnitteluun on käytetty rahaa ja ruutia. Hyvä tahto ei tarkoita aina samaa kuin hyvä toteutus.

Pääkaupunkiseudulla pitäisi aidosti päästä yhteen seudulliseen joukkoliikenteen suunnittelu-, päätöksenteko- ja toteutusmalliin sen sijaan, että jokainen seutukunta, mm. Vantaa tekee omia osaratkaisujaan. Tästä hyvä esimerkki oli matkalippujen uusi hinoittelumalli. Helsingin ja Vantaan päättäjiltä kului kuulemma vuosi päättää, että Vantaan jakava vyöhyke kulkee kehä III:lla eikä Helsinki-Vantaan rajalla – kun molemmat (Espoo toki vielä omanaan) sorvasivat omia hinnoittelumallejaan vain omista lähtökohdistaan. Jo tavallinen kaupunkilaisjärkikin sanoo, että kaupunkien rajojen sijaan luontevin tapa luoda maksuportaita on liikenneväylien rajojen mukaan (ts. Kehä I ja Kehä III). Päätöksenteko tällaisissa näyttää vain olevan nykymalleilla liian monitahoista. Yksinkertaistetaan tätä.

 

Politiikkaa ja puutarhanhoitoa

Puutarhan hoidossa sato kylvetään keväällä, osa jo edellisenä syksynä. Hyvällä hoidolla kylvön ja sadonkorjuun välillä sato on valmis aikanaan heinä-elokuussa.

Myös politiikassa menestyy, jos käyttää riittävästi aikaa asioihin perehtymiseen ja antaa esittelijöille tukea asioiden valmistelun aikana. Vasta sitten voidaan nauttia viisaista päätöksistä.

Tänä päivänä tapaa liian usein sivusta huutelevia poliitikkoja, jotka lähinnä reagoivat, räyhäävät ja sotkevat tahtomattaankin asioita. Vantaalla tarvitaan nyt parempaa asioiden valmistelua ja kauas kantavia päätöksiä.

Äänestä ja vaikuta vaaleissa.